Hae blogistani

24. syyskuuta 2012

Vetoakselit

Saimme työstettäväksi sen -96 vuoden Ford Fiestan niinkuin aiemmin kirjoitin. Olemme nyt tähän mennessä saaneet irrotettua vaihteiston, vaihdettua kytkimen työsylinteri ja vaihdettua vetoakseleiden ulommat suojakumit. Auton huoltaminen 1-kurssilla on vetoakseleiden huolto ja rakenteen tutkiminen harjoitustehtävänä ja saimme tässä Fiestan korjauksessa senkin tehtyä suojakumeja vaihdettaessa.

Vetoakselit ovat nivelöity heti tasauspyörästön jälkeen. Vetoakseleiden ulompi nivel tulee olla rakenteeltaan sellainen, että joustoliikkeen lisäksi se pystyy antamaan pyörälle mahdollisimman suuren kääntymiskulman ja sisemmän akselin tulee mahdollistaa etupyörien joustoliikkeiden aiheuttamat kulmamuutokset. Vetoakseleita huollettaessa täytyy muistaa pitää työhanskat kädessä koko ajan, sillä vetoniveltyöt ovat likaisimpia puuhia mitä nykyään autonasentajat tekevät. Lisäksi nivelrasvat saattavat sisältää raskasmetalleja tai allergisoivia ja vaarallisia kemikaaleja. Toinen tärkeä huomio työtä tehdessä on se, että työ vaatii puhtautta; jos vetoniveliin joutuu hiekanjyvä, vetonivelet täytyy vaihtaa.
Ensimmäisenä kiinnitimme vetoakselin ruuvipuristimeen tarpeeksi tiukasti, mutta kuitenkin niin että akselin pinta ei vaurioitunut liiaksi. Sitten tarkistimme akselin kunnon pintapuolisesti. Ulkoisia vaurioita tai säröjä emme löytäneet ja vetoakseli oli suora. Ainut vika minkä löysimme oli se, että toisessa vetoakselissa ulompi suojakumi oli todella huonossa kunnossa. Alemmassa kuvassa näkyykin taustalla kuinka huonossa kunnossa se suojakumi oli.
Aloimme irrottelemaan suojakumien kiinnityssiteitä. Se oli hieman hankalaa aluksi, sillä kiinnityssiteet olivat niin lian peitossa, että ne eivät meinanneet irrota. On tärkeää että kiinnityssiteitä pois ottaessa ei vahingoiteta suojakumeja (varsinkin siinä tapauksessa jos niitä ei vaihdeta). Kun kiinnityssiteet olivat irti saimme otettua suojakumit pois. Teimme harjoitustyön niin että emme ottaneet ulompaa vetoniveltä pois, sillä ne oli niin tiukassa emmekä opettajan kanssa nähneet tarvetta siihen. Normaalisti työ olisi tehty niin että ensin ulompi vetonivel pois ja samaa kautta sen suojakumi ja sitten toiselta puolelta sisempi vetonivel pois ja sen suojakumi. Koska teimme työn hieman erilailla, toimimme niin että poistimme ensimmäisenä sisemmän vetonivelen sekä sen suojakumin ja sitten samaa reittiä ulomman vetonivelen suojakumi. 
Tässä on sisemmän vetonivelen osat. Jostain syystä toisen vetoakselin sisemmässä vetonivelessä ei ollut nivelrasvaa lainkaan, vaikka siellä kuuluisi olla yhtä paljon kuin tuossa alemmassa kuvassa olevassa ulommassa vetonivelessä. Vetonivelen osat eivät onneksi kuitenkaan olleet menneet piloille. Sisempää vetoniveltä irrottaessa on tärkeää huomioida kuinka päin osat irrottaa, sillä ne tulee laittaa takaisin samoin päin kuin ne on siellä ollutkin toimivuuden takaamiseksi.

Ja siinä onkin sitten se ulompi vetonivel. Ylemmässä kuvassa huomaa kuinka paljon sitä nivelrasvaa siellä on. Vetonivelet piti puhdistaa paperin ja puhdistussprayn avulla. Puhdistuksen jälkeen pystyimme tutkimaan nivelien kunnon ja tässä tapauksessa ne näytti hyviltä. Jos olisimme todenneet ne naarmuisiksi, ne olisi pitänyt vaihtaa. 
Kun osat oli puhdistettu ja tarkistettu ne laitettiin takaisin paikoilleen. Ennen kuin suojakumi asetettiin suojaamaan vetoniveltä, vetoniveleen pursotettiin nivelrasvaa. Tuosta pussista joka on kuvassa meni puolet vetonivelen päälle ja puolet suojakumin sisään, sitä tuli siis PALJON. Mutta se on tärkeää, että siellä on rasvaa tarpeeksi ettei nivelet vaurioidu.



Kun nivelrasva oli saatu pursotettua vetoniveleen, suojakumi voitiin asettaa paikoilleen. Sitten vain suojakumin kiinnityssiteet paikoilleen. Meillä oli kahdenlaisia kiinnityssiteitä, joten tarvitsimme kaksi erilaista työkalua kiristämään siteet. 
Ja valmis työ. Työ oli ihan mukava tehdä, vaikka aluksi ajattelinkin että harjotus saattaa olla hieman ikävää puuhaa. Tuli jostain syystä sellainen olo, kun luin tehtävän ohjeita.

Harjoitustehtävässä ei pahemmin tullut ongelmia esille. Pahimmat ongelmat olivat kiinnityssiteiden irrottaminen ja niiden takaisin laitto sekä lukkorenkaan paikoilleen laitto. Eikä nuokaan oikeastaan olleet niinkään ongelmia vaan työn etenemisen hidasteita. 

Työstä opin tekemään koko työn. En ole ennen huoltanut vetoakseleita tai ylipäänsä purkanut, joten se oli täysin uutta ja samalla mielenkiintoista nähdä niiden rakenne. Työ myös auttoi ymmärtämään vetoakseleiden tehtävää, kun näin rakenteen. Työ tuntui suhteellisen helpolta, kun pääsimme vauhtiin. 

Vetoakseleita huoltaessa työturvallisuus tulee huomioida käyttäen työhanskoja koko työn ajan (niinkuin jo alussa kirjoitin) ja käyttämällä työkaluja oikein. Suojakumien kiinnityssiteitä aukaistaessa saa olla varovainen (jos niitä aukoo hakkaamalla jonkinlaista kiilaa niin että kiinnitysside hieman aukeaa, että sen voi repiä irti pihdeillä), sillä kiilaa hakattaessa saattaa osua sormille, jos tekee työtä huolimattomasti. Vetoniveleitä puhdistaessa meillä ainakin tuli roskaa hirveästi käytetyistä rasvaisista papereista. Paperit kannattaa työturvallisuuden lisäämiseksi hävittää samantien kiinteään öljyiseen jätteeseen. Jos lattialle sattuu tippumaan nivelrasvaa, se kannattaa putsata samantien, sillä se on LIUKAS. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti